lauantai 13. lokakuuta 2012

Metsäjätti

Miika Nousiainen: Metsäjätti 
Otava 2011

Minusta Miika Nousiainen on ihana. Ihana ja tosi hassu. Katson Hyvät ja huonot uutiset silloin tällöin vain nähdäkseni Miika Nousiaisen. Jos jostain syystä aviopuolisoni esimerkiksi katoaisi, olisin ensin tosi tosi kauan tosi tosi surullinen, mutta menisin varmaan sitten vokottelemaan Miika Nousiaista. Mutta toki toivon, ettei aviopuolisoni esimerkiksi katoa vaan pysyy tallessa. Puolisollani on kuitenkin parta, kun taas Miika Nousiaisella ei ole. Parhailla miehillä on mielestäni parta.

Sitten Metsäjättiin. Sanoisin, että tämä on Miika Nousiaisen toiseksi paras kirja. Paras on heittämällä Vadelmavenepakolainen, joka oli aivan hervoton tapaus. Maaninkavaarakin oli ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta joku siinä vaan oli etten ihan lämmennyt. Ehkä ongelma on, että minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta kestävyysjuoksuun. Tosin ei minulla ole henkilökohtaista suhdetta pakkomielteiseen ruotsalaisuuden ihailuunkaan, mutta siihen voin joten kuten kuitenkin samaistua. Ihailen kyllä toki itsekin sosiaalidemokratiaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Norja on ihanampi maa kuin Ruotsi. Suunnittelimme puolisoni kanssa jo kauan ennen lapsemme syntymää, että sitten kun meillä on lapsi, täytyy ruveta välittömästi lomailemaan Norjassa, että saadaan lapsi ujutettua sinne jonkun ihanan norjalaisen kainaloon sitten aikuisena. Ensin täytyy lapsuus ja nuoruus tutustua yhteiskuntaan ja opetella kieli. Norjalaiset ovat ihaninpia. Huomaan kyllä, että edelleenkään ei olla päästy Metsäjättiin. Kohta ehkä päästään. En lupaa mitään.

Metsäjätti kertoo Törmälän vaneritehtaan YT-neuvotteluista. Itseäni tämä koskettaa sikäli, että olen kotoisin kaupungista, jossa on ajettu alas iso paperitehdas. Kukaan läheiseni ei työskennellyt siellä, mutta se oli iso isku koko kaupungille. Minullekin, vaikken edes ollut asunut koko kaupungissa aikoihin. Ehkä siksi Metsäjätti kosketti. Toisaalta siinä oli mainiota nuoruuden kuvausta, kun törmäläläiset nuorukaiset varttuvat kuunnellen Metallicaa ja Iron Maidenia. Suunnilleen kaikkien isät ovat alkoholisteja ja työskentelevät vaneritehtaalla. Pasi ja Janne ovat parhaat kaverit. Ysiluokalla Jannesta tulee isä, Pasi jatkaa Helsinkiin ja kauppakorkeaan. Janne alkoholisoituu ja päätyy vaneritehtaalle, Pasi nousee Metsäjätin vice presidentiksi ja saa tehtäväkseen tulla hoitamaan kotikaupungin tehtaan YT-neuvottelut. Eipä kovin kiva tehtävä siinä. Eikä siitä kovin kivaa tulekaan.

Miika Nousiaisen kirjat ovat kummallisia hybridejä ihan hirveistä asioista ja paikoitellen ihan hirveän hauskasta tavasta kertoa ne. 

"Aikuiset pelkäsivät työpaikan menettämistä, korkojen nousua, laskusuhdannetta, puun kantohintojen nousua ja Dannyn uran hiipumista, tai jatkumista. Milloin mitäkin. Uuden mikroaaltouunin sisään unohtuneen metalliesineen aiheuttamaa tuhoa pelättiin. Pelättiin kyytä, ristilukkia, äkkisyvää ja jäykkäkouristusta. Ajattelin, että kouristelu rentonakin on paha homma, mutta jäykkänä kouristelu on sietämätöntä."

Jos mielestäsi on kiva nauraa lukiessa, niin kuin itsestäni, niin sitten Miika Nousiainen on sinuakin varten. Tai siis hänen kirjansa ovat.

2 kommenttia:

  1. Hulvattoman ihana kirjoitus ja partoja kannatan minäkin. Jos on hyvä parta, sillä saa anteeksi paljon. Tässä talossa onkin yksi, (siis yksi liikaa, meidän tyttöjen lisäksi) joka kokeili parrattomuutta (äkkiarvaamatta yksipäivä poissa mikä poissa) ja onkin nyt kannustettu parrankasvatukseen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :)

    Ei saa yllättäen leikata partaa, se on ihan kauheaa. Mun iskällä on aina ollut viikset, kunnes eräänä päivänä se ajoi ne pois ja ilmestyi olohuoneeseen. Aloin kirkua. Sitten se jatkoi matkaa ulos, jossa äitini ja siskoni puhkesivat kirkumaan. Kasvatti takaisin. Hyvä niin.

    VastaaPoista