tiistai 2. lokakuuta 2012

Lapsi 1.0

Kupeitteni hedelmä täytti tänään yksi vuotta. Tekisi mieli alkaa jaaritella, miten aika juoksee, juurihan hän syntyi, nyt hän jo kävelee, mitä tästä kaikesta seuraa, ennenaikainen hauta ja voi hyvän tähden. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa pienen välitilinpäätöksen.

Olemme lapsen kanssa toteuttaneet lähes kaikkia trendikkäitä kiintymysvanhemmuus-hippi-toimenpiteitä. Kun olin raskaana, otin hirveästi selvää kaikesta, koska sellainen on luonteeni. Olen ainoa tuntemani ihminen, joka rakastaa Ikea-huonekalujen kokoamista. Haluaisin kaikkeen käyttöohjeet, jotka luetaan ja joita noudatetaan. Siksi nytkin yritin selvittää mahdollisimman perinpohjaisesti kaikki toimintatavat etukäteen, valita niistä parhaat ja siten maksimoida onnistumisen edellytykset. Tavoitteena oli 1) kasvattaa onnellinen, iloinen ja mukava ihminen, ja 2) selvitä itse prosessista mahdollisimman helpolla ja selväjärkisenä.

Jos jostain syystä meille tulisi toinen lapsi, mitä meille ei kylläkään todennäköisesti tule, niin tässä itselleni muistilistaksi.

1. Vessahätäviestintä. Lähdimme tähän ehkä liian kunnianhimoisesti. Ensimmäiset, eh, pari kuukautta, ehkäpä, käytimme lasta yölläkin vessassa. Se toimi oikein hyvin. Sitten jossain vaiheessa äidistä tuli laiskempi lapsen viesteille ja ote herpaantui. Sitten jossain toisessa vaiheessa lapsi kieltäytyi asettumasta vessassa. Tällä hetkellä lapsi käy isänsä kanssa vessassa ja äitinsä ei, koska äiti on laiska. Noin yleisesti sanottakoon, että kyllä vessahätäviestintä on ihan kelpojuttu, mutta en ehkä suosittele tekemään sitä yöllä, ihan vanhempien mielenterveyden kannalta. Vaatii harrastuneisuutta ja kestävää selkää. Toive oli, että lapsi oppisi nopeammin kuivaksi ja säästäisimme näin vaivaa ja aikaa. No juu, ei lapsi nyt ainakaan ihan lähiviikkoina ole kuivaksi ryhtymässä, mutta ainakin hän selvästi tietää milloin on hätä ja pystyy pidättämään.

2. Perhesänky. Kyllä suosittelen kaikille, jotka pystyvät nukkumaan vaikka välillä kantapää mojahtaa silmään. Lapsi alkaa melko varhaisessa vaiheessa mylleröidä pitkin sänkyä, eikä ymmärrä oikeinpäin nukkumisen konseptia. Lapsi myös haluaa ängetä kiinni vanhempiinsa. Jos tämä on ongelma, niin sitten ei kannata. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pientä epämukavuutta on kestettävä, koska lapsi tykkää olla vanhemman kainalossa. Tosin henkilökohtaisten empiiristen tutkimusteni perusteella kuulostaa siltä, että omissa sängyissään nukkuvat lapset nukkuvat sikeämmin kokonaisia öitä, mutta silti uskon, että ainakin oman lapseni paikka on vieressäni. Tai isänsä vieressä.

3. Sormiruokailu. Aivan ykkösjuttu. Lapsi on puolivuotiaasta syönyt hyvin pitkälti samaa ruokaa kuin me, mutta mahdollisimman suolattomana. Muissa mausteissa ei ole ujosteltu. Aluksi keittelin porkkanoita ja parsakaaleja nyrkkiin sopivina möhkäleinä, sittemmin lapsi oppi laittamaan itse lusikalla ruokaa suuhun, syömään herneitä pinsettiotteella, imemään spagettia suuhun ja nyt hän on suhteellisen kaikkiruokainen ja innokas einehtijä. Hän syö silloin kun on nälkä, hän haluaa syödä kokonaan itse ja tykkää sotkea. Tämä konsepti ei sovi ihmisille, joille siisteys on puoli ruokaa, sotku on välillä hurja. Sen sijaan tämä sopii ihmisille, jotka eivät jaksa kuluttaa lapsen syöttämiseen aikaa, vaan mieluummin lapsen syödessä juovat itse rauhassa kahvia ja keskustelevat lapsensa kanssa säästä. Tänään söimme koko perhe yhdessä spagettia ja tomaattikastiketta, kukin omalta lautaseltaan ja omin kätösin ja oikein rattoisaa oli.

Jos meille jostain syystä tulisi toinen lapsi, yhden asian tekisin ihan satavarmasti toisin: antaisin sille heti välittömästi tuttipullon. Jostain kummallisesta syystä tälle ainokaiselle ei koskaan annettu moista hienoutta. Asiasta puhuttiin varsinkin alkuvaiheessa usein, sovittiin, että huomenna huomenna, mutta koskaan ei se huominen tullut. Tähän ei liittynyt mitään periaatteellista. Tämä omituinen jahkaaminen sitoi ainoan ruokkijan, eli minut, lapseen täysin. Oikeastaan vasta nyt alkaa olla mahdollista ottaa vähän rakoa, kun lapsi nukkuu nyt yöt ilman maitoa ja päivällä hänelle voi antaa banaanin käteen. Tämä vuoden symbioosi on ihan ok, varsinkin nyt kun se alkaa olla ohi ja varsinkin kun olen aika varma, että tämä oli ainutkertainen juttu. Mutta kaikille muille: anna sille penskalle se pullo. Et kadu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti