sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Yövieroitusyritelmä

Lapsen yövierotuksesta on puhuttu jo kuukausitolkulla, mutta tänä viikonloppuna viimein tähdet olivat oikeassa asennossa, kaikki asianosaiset paikalla ja hetki muutenkin suotuisa. Asia oli kimurantti. Kun pari kuukautta sitten kysyin neuvolasta neuvoa (ehhehe), niin sain kuulla, että lapsi laitetaan kuusikuisena omaan sänkyynsä ja lopetetaan yösyötöt. Olin siis useamman kuukauden myöhässä. Neuvolan täti käski, että nyt heti laitat sen lapsen omaan sänkyyn ja lopetat sen imettämisen ja tulet ylimääräiseen punnitukseen. En ihan ymmärtänyt käskyn logiikkaa, joten en totellut. No okei, kävin punnituksessa, mutta ihan huvikseni. Potra oli lapsi, mutta mitä muuta voi olettaa jos toinen syö ympäri vuorokauden.

Suurin syy yövierotuksen (onko se muuten vierotus vai vieroitus? Kirjoitan varmuuden vuoksi vuoronperää kummallakin tavalla, en jaksa tarkistaa) lykkäämiseen oli, että en löytänyt mistään kunnollista tietoa aiheesta. Lainasin kirjastosta Imetyskirja-nimisen kirjan, joka kertoo nimensä mukaisesti imettämisestä, jonka vierotusluvun anti oli, että ei ole mitään syytä vierottaa lasta. Jos aiot vierottaa niin älä nyt kuitenkaan vierota, sinä kamala itsekäs ihminen.

Toinen ongelma oli, että haluaisin ihan hirveästi nukkua perhesängyssä niin kauan kuin mahdollista. Tämä ei olisi ongelma jos haluaisin myös imettää öisin niin kauan kuin mahdollista, mutta en minä halua. Näin ajatuksena tuntuu vaikealta saada lapsi tajuamaan, että tässä nämä ruuat nyt ovat nokkasi edessä, mutta et saa syödä, ähä-ää. Yövierotuksesta perhesängyssä ei löydy sen vertaa tietoa kuin sellaisesta vierotuksesta, jossa lapsi on omassa sängyssään. Ehkä koko juttu on niin paradoksaalinen, ettei sitä muissa perheissä edes harkita. Kaikki muut perhesänkyilijät ovat lapsentahtisia ja vierottajat nukkuvat omissa sängyissään. Ajattelin, että neuvolaan en ainakaan voi soittaa, joudutaan kohta taas punnitukseen kun kehtaamme käskystä huolimatta edelleen ruokkia lastamme ympäri vuorokauden.

Päätimme kumminkin ryhtyä vieroittamaan. Syyt alkoivat olla pakottavat (kuten että perheen äiti alkoi olla itkeskelevä ihmisraunio, perheen lapsi heräili läpi yön parin tunnin välein itkeskelemään ja syömään ja perheen isä oli aina yön perhesängyssä vietettyään niin univelassa, että joutui viettämään seuraavan yön työhuoneen lattialla). Nyt minä nukun työhuoneen lattialla ja puoliso nukkuu perhesängyssä lapsen kanssa. Takana on kolme yötä ja ihan semiookoosti on mennyt. Vielä en tiedä miten minä ruokavarastoineni teen paluun perhesänkyyn, mutta edetään nyt yö kerrallaan. Onnea matkaan meille.

Sitten kun asia on saatu jonkinlaiseen päätökseen, taidan kirjoittaa aiheesta uudelleen. Jos vaikka joku muu onneton perhesänkyviero(i)ttaja saisi siitä jotain apua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti