sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Lukuahdinko

Susipalatsi petti odotukset. Olin säästellyt sitä, koska arvostelujen perusteella kuvittelin sen olevan todella mieleeni, mutta ei, se oli ihan hiton tylsä ja ankea. Olen nähnyt jo elokuvan ja pari jaksoa tv-sarjaa niistä Boleynin siskoksista ja ei ne nyt ihan niin kiinnostavia olleet. Luin sata sivua ja sen jälkeen olen koko viikon mieluummin pelannut Sanajahtia puhelimella kuin lukenut. Tänään istuin sängyssä kahvikupin kanssa ja yritin taas kahlata eteenpäin kardinaalin ongelmissa, kun tajusin, että ei helvetti, ei tästä tule yhtään mitään, paiskasin kirjan kiinni ja vein takaisin hyllyyn. Kirjan kesken jättäminen on minulle aina raskas päätös, joten ei pidä luulla, että tein sen kevyin mielin.

Ongelma oli myös siinä, että ennen viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut yli 2500 sivua Tulen ja jään laulua, eli sitä kirjasarjaa, johon tv-sarja Game of Thrones perustuu. Kun tämän jälkeen yrittää lukea tositapahtumiin perustuvaa historiallista romaania juonimisesta hovissa, on aika todennäköistä, että romaani vaikuttaa vähän kuivakalta.

Päätin nyt tehdä niin kuin tämmöisessä tilanteessa tehdään. Otin hyllystä kaksi pienintä lukematonta kirjaa, tässä tapauksessa Anna Gavaldan Karkumatkan ja David Foenkinoksen Vaimoni eroottinen potentiaali, ja luin niiden takakannet puolisolle.
"Lue se joka oli kuin pirskahteleva, vaaleanpunainen shamppanja", sanoi puoliso.
"Miksi?" kysyin.
"Koska se on lyhyempi. Ne molemmat vaikuttaa aivan käsittämättömän typeriltä."
Ja niin ryhdyin äsken lukemaan Karkumatkaa. Olen nyt lukenut yli puolet ja vaikka kirja ei tähän mennessä olekaan ollut vielä kuin pirskahteleva, vaaleanpunainen shamppanja, olen silti taas oikein innostunut lukemisesta.

Lisäksi ostin perjantaina kynsilakan, joka on aivan samaa sävyä kuin keittiön lamppu ja verhot, eli petrolin värinen. On mukava sointua työpisteeseensä. Kaikki hyvin siis.

3 kommenttia:

  1. Pitää siis selvästi itsekin hankkia jotain työpisteenväristä! Tulee parempi mieli takuulla.

    Hyvä metodi valita seuraava kirja. Kokeilen sitä itsekin joskus. Mika vaan on jotenkin nuljusti sitä mieltä, että mun pitää tehdä suuret elämään vaikuttavat päätökset itse. Pöh.

    VastaaPoista
  2. Karkumatka on ihana pieni kirja, tykkäsin! K

    VastaaPoista
  3. Liina: Kyllä aviopuolison velvollisuuksiin kuuluu auttaa vaimoaan tärkeissä päätösissä. Kerrot nyt vaan Mikalle, että Dr. Philin mukaan aviomiehen tehtäviin kuuluu paitsi tietenkin elättää rouvansa niin myös opettaa häntä, ja täten varmaan myös päättää mitä rouva lukee.

    K: Oli se ihan hyvä. Parempi kuin kaksi aiempaa ainakin :)

    VastaaPoista