sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kotiin palattu

Olemme palanneet kotiin lähes yhtenä kappaleena. Lähes, koska pala erään uutta etuhammasta jäi reissuun. Kohtasimme matkalla yllättäviä hankaluuksia ja vähän tuntuu, että edellisellä postauksella vähän kuin manasin ongelmat tielleni. Junamatka sinänsä meni ihan hyvin, leikkivaunu oli lähes koko menomatkan meidän henkilökohtaisessa käytössämme, välillä kävi maksimissaan kaksi lasta kerrallaan möyrimässä, ja nekin olivat kaikki tosi kivoja. Paluumatkalla lapsia oli enemmän, mutta kaikki meni silti ihan hyvin, koska olin niin huumassa siitä, että olin menossa takaisin kotiin. Ainoa ongelma oli, että lapsi sai paniikkikohtauksen aina joutuessaan junan vessaan. Itse reissusta voi todeta seuraavaa:

1) Olin ajatellut, että lapsi leikkii kummitätinsä ja ukkinsa kanssa kun hänen äitinsä saunoo. Perillä ilmeni, että heti kun äiti poistui näköpiiristä, lapsi sai hysteerisen itkukohtauksen, joka helpotti vasta kun äiti oli kantanut nikottelevaa lasta kymmenen minuuttia sylissään. Äiti yritti viedä lapsen mukanaan saunaan, mutta lapsen junassa kehittämä kauhu kylpyhuonetiloja kohtaan ulottui myös omakotitalojen saunaosastoille ja vessoihin. Tämän vuoksi äiti ei saunonut.

2) Aiemmin mainitusta kylpyhuonekauhusta johtuen äiti kävi koko reissun vessassa ovi auki ja taapero tuijotti epäilevästi vessan ulkopuolella. Loppumatkasta edistystä tapahtui, ja äiti sai käydä vessassa ovi raollaan.

3) Lapsi konttasi kummitätinsä luona suoraan surman suuhun ja tuli koiran ylijuoksemaksi. Tästä seurasi aivan käsittämätön huuto. Aivan ymmärrettävää, lapsi ei voinut tietää, että perheen keittiössä säilytetään helvetinhurttaa, jollaiselta tuo mitä säysein perhekoira varmasti lapsestani vaikutti, eikä lapseni tunne kovinkaan hyvin koiria yleensäkään. Toivon, että en aiheuttanut lapselleni elinikäistä koirakammoa, koska kauhu oli melkoinen.

4) Koko reissun aikana lapsi ei suostunut menemään lähellekään ukkiaan, joka on maailman kiltein ja herttaisin mies. Myöskin jos ukki erehtyi kävelemään lapsen ja äidin väliin, oli hysteerinen kohtaus valmis. Tämä eroahdistus ja roikkuminen tuli täysin puun takaa, lapsi ei ole koskaan ennen ujostellut.

5) Viimeisenä iltana lapsi väsyneenä temmelsi ja kolautti naamansa olohuoneen lasipöytään. Ilmeisesti tässä tohinassa toinen yläetuhammas lohkesi. Tämän johdosta äiti on nieleskellyt paska mutsi -itkua koko päivän junassa ja miettinyt, että miten uskomattoman huono äiti sitä voi olla, ettei onnistu pitämään edes lapsensa hampaita ehjinä.

Reissu ei siis ollut erityisen rentouttava, mutta voin kertoa, että eipä vähän ole kiva olla kotona. Siitäkin huolimatta, että kolautin silmäkulmani vaatekaapin oveen ja pelkään nyt, että kohta on silmä mustana. Pakasteessa on omenasosetta, pöydällä omenia, omenoiden vieressä suklaalevy ja lapsi nukkuu tyytyväisenä. Ja onneksi lapsen isällä on huomenna töistä vapaata. En aio enää ikinä lähteä eri kunnan alueelle lapsen kanssa ilman lapsen isää. Kyllä on niin, että kun on naimisiin menty, niin epäonnen manaa päälleen kun liian kauaksi lähtee.

2 kommenttia:

  1. Onko tämä ehkä kirjoitettu aavistaen, että leikkivaunukolleega saattaa eksyä paikalle? :D

    Hei toi kirjahyllyjuttu on ihan mahtava. Harmi että meidän kirjat on ripoteltu pitkin kämppää Ikean Expediteihin niin ei saa mitään vaikuttavaa rivistöä, mutta ei yhtään junttia!

    VastaaPoista