maanantai 17. syyskuuta 2012

Karkumatka

Anna Gavalda: Karkumatka (L'Échappée belle)
Gummerus 2011. Suom. Lotta Toivanen

Karkumatka oli todella nopsa luettava, vain 120 sivua ja sekin löyhästi aseteltu.

Yksi asia minua ärsyttää Anna Gavaldan kirjoissa suunnattomasti. Se on kolmen pisteen käyttö. En voi sietää sitä. En tiedä liittyykö se ranskalaisuuteen, en ole lukenut ihan mahdottomasti ranskalaista kirjallisuutta, mutta joka tapauksessa se syö sielua. Asiat sanotaan täsmällisesti ja sitten tulee piste.

Tulee aina mieleen entinen poikaystävä, jolla oli tapana päättää tekstiviestinsä kolmeen pisteeseen. Kuten: "Tulen kohta..." tai "Käyn kaupassa..." Teki mieli joka kerta kirkua ensin ja soittaa sitten perään. Käyt kaupassa ja mitä sitten? Kerro loppuun äläkä vihjaile! Sitten kun asia nostettiin pöydälle, kävi ilmi, että poikaystävä koki minun täsmälliseen pisteeseen päättyvät viestini tylyinä ja epäkohteliaina. Hänestä oli paljon ystävällisempää jättää asiat vähän niin kuin roikkumaan ilmaan. No, eipä ihmekään että poikaystävä on entinen ja tilalla on oikeaoppisesti välimerkkejä käyttävä aviopuoliso, joka laittaa tekstiviestin, että "Saavun kello 13.18." ja todella saapuu täsmälleen silloin. Nih.

Juu. Mutta Karkumatkaan. Olen jostain syystä lukenut koko Anna Gavaldan suomennetun tuotannon, en tiedä onko jotain suomentamattomia, enkä jaksa guuglata, koska en ole niin kovin kiinnostunut aiheesta. On tunnustettava, etten ihan älyttömästi pidä hänen kirjoistaan. Niissä on jotain tekoboheemia ja tekohöpsöä. Niinkuin tässäkin. Että tässä sitä matkustetaan serkun häihin veljen ja kälyn kanssa ja pilkataan kälyä, kun tämä on apteekkari, ja itse ollaan niin maan vapautuneita kun on ryypätty ja pelattu pokeria koko yö. No joo. Välillä Gavalda on ihan luonteva höpsöyden kuvauksessaan, mutta joku siinä on vähän epäuskottavaa noin kaikenkaikkiaan. Tai sitten se johtuu siitä kolmen pisteen viljelystä. En tiedä.

Tässä parvi aikuisia sisaruksia ja yksi takakireä kälyparka matkustavat häihin huomatakseen, ettei nuorin veli tullutkaan. Muut sisarukset jättävät kälyn häihin ja lähtevät moikkaamaan pikkuveljeä. Tämä on semmoinen paluu lapsuuteen -henkinen reissu ja jotenkin viimeinen sellainen, en tiedä miksi, kaikki jäivät henkiin ja retki voidaan toistaa kyllä. Ihan kiva kirja, tuli mieleen monet ranskalaiset elokuvat, kuten Kesähetket. Kaikesta tästä valituksesta huolimatta sanoisin, että kyllä tämä kirja oli ihan lukemisen arvoinen.

(ehkä tämä valitus juontaa juurensa siitä, että vaikken mielestäni olekaan ihan hirmuisen takakireä, niin silti hieman samaistuin ärsyttäväksi kuvattuun kälyyn, vaikka en siis ole takakireä, sanoinko jo etten ole takakireä!)

1 kommentti:

  1. Mun tuli heti surku kälyä. Ei voi mitään. Käly kuulostaa ihan hyvältä tyypiltä, ei kaikkien tarvitse pelata pokeria läpi yön.

    Ymmärrän kolmen pisteen asian. Vähempäänkin on suhteita kaatunut. Tällä yritin sanoa, että minusta asia ei ole lainkaan vähäinen.

    VastaaPoista