tiistai 4. syyskuuta 2012

Funny People

Judd Apatow, 2011.

Funny People oli todella omituinen elokuva. Jotenkin aivan muodoton, ei päätä eikä häntää eikä oikein mitään järkeä. Kummallisesti silti pidin siitä kovastikin. Minulla on kaksi vähemmän sivistynyttä elokuvafiksaatiota, toinen on supersankarielokuvat ja toinen on vähän mauttomat mutta silti vähän fiksut komediat, kuten Superbad ja Paksuna. Judd Apatowin leffat edustavat toisinaan tätä komediakastia. Aina ei. Funny People oli riittävän kumma ollakseen hyvä. Se ei ollut kuoliaaksinaurattaja, mutta ihan hauska. Lisäksi se kesti 2 tuntia 40 minuuttia, mikä on mille tahansa leffalle pitkä kesto, varsinkin kun tässäkin oli varmaan puoltoista tuntia tyhjäkäyntiä, mutta silti se jotenkin hämärästi kantoi.

Elokuva kertoo Adam Sandlerin (jonka elokuvia yleensä inhoan) esittämästä Georgesta, joka on menestynyt koomikko. George saa kuulla sairastavansa parantumatonta verisyöpää. Hän tutustuu aloittelevaan koomikkoon Iraan, jota esittää Seth Rogen (jonka elokuvia yleensä rakastan). George palkkaa Iran assistentikseen, jonka tehtäviin kuuluu esim. istua Georgen sängyn vieressä juttelemassa tämä uneen. Tämä on alkuasetelma. Sitten elokuva alkaa hämärästi velloa suuntaan jos toiseen. George yrittää korjata välejään läheisiinsä ja varsinkin suureen rakkauteensa. En oikein tiedä mistä tämä elokuva kertoi, mutta lopulta kuitenkin kyse oli varmaankin lähinnä Georgen ja Iran ystävyydestä.

Elokuvassa oli mainiot näyttelijät, Iran kämppiksiä esittivät Jonah Hill ja Jason Schwartzman, nuoruuden rakkauden uutta australialaismiestä Eric Bana. Parasta oli kohtaus, jossa George bondailee ravintolassa Eminemin kanssa ja Ira seisoskelee kauempana Ray Romanon kanssa. Eminem alkaa huutaa Ray Romanolle, että mitä tämä tuijottaa ja Ray menee aivan lukkoon. Ira toteaa häkeltyneenä Raylle, että luuli kaikkien rakastavan Raymondia. No joo, ihan tyhmä juttu näin kerrottuna, mutta katsottuna meinasin tukehtua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti