maanantai 3. syyskuuta 2012

Elokuvista

Rakastan leffoja lähes yhtä paljon kuin lukemista. Parasta on istua pimeässä elokuvateatterissa ulottuvilla iso kuppi kahvia ja mahdollisesti karkkia, mahdollisesti suklaata, joka on hyvää kahvin kanssa, mutta ei missään nimessä mitään rapisevaa, ja upota hyvään leffaan. Olen ihan hirmuinen leffanatsi, en siedä yhtään metelöintiä enkä huonoa käytöstä elokuvissa. Olin aivan pöyristynyt vauvakinossa, kun muut äidit olivat tulleet sinne vaihtamaan kuulumisia. En mennyt toiste. Ymmärrän, että vauvat metelöivät, pienet lapset juoksevat, pitää vaihtaa vaippa, pitää jutella lapselle, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä pitämään turpansa kiinni. Menisitte kahville juttelemaan, herran tähden.

Puolisoni mielestä olen vähän liiankin ankara. Mutta kyllä minusta pitää kunnioittaa toisten keskittymistä, semminkin kun leffassa käynti ei ilmaista ole. Olen päättänyt, etten mene enää Tennispalatsiin kuin k-18-leffoihin ja niihinkin vain äärimmäisessä hädässä. Tennarissa pakkaa olemaan liikaa huonosti käyttäytyviä nuorisolaisia, jotka pilaavat lähes aina elokuvanautintoni. Esim. Juno meni kohdaltani aivan hukkaan, kun lähistölläni istui nuori henkilö, jonka puhelin soi muistaakseni ainakin kolme kertaa ja joka kerta tyttö vastasi puhelimeen ja kertoi olevansa elokuvissa ja vielä siihen päälle vaikutelmansa elokuvasta. Tämän lisäksi useamman kerran vastaava tapahtui muissa osissa katsomoa ja nuoriso keskusteli keskenään ja vaihtoi paikkaa. Aivan anteeksiantamatonta! Kesti tuntikausia että rauhoituin elokuvan jälkeen, olin niin vihainen. Ja tämä heijastui Juno-parkaan, jota pidän nyt aika kamalana elokuvana, todennäköisesti vääristä syistä.

Mutta niin, ei pitänyt tästä vuodattaa, vaikka asia tärkeä onkin. Elokuvakasvatusta kouluihin! Oikeasti piti vähän kertoa suhtautumisestani leffoihin ennen kuin niitä alan täällä käsitellä. Sitä vain, että en ole kovin kriittinen itse elokuvia kohtaan, vaikka muita katsojia kohtaan olenkin. Olen melko suopea. Lisäksi minusta tuntuu, ettei minulla ole paljonkaan kompetenssia sanoa monestakaan asiasta. Olen opiskellutkin leffojen analysointia, mutta silti tuntuu, etten ole siinä erityisen hyvä. Se on vähän kuin kirjojen repostelu, että teoriassa osaan sen kun olen sitä vuosia opiskellut, mutta silti tuntuu, että taiteesta on vaikea sanoa mitään pysyvää. Varsinkin kun se saattaa vaikuttaa toisen taidekokemukseen, enkä varsinkaan negatiivisesti haluaisi vaikuttaa mihinkään. Niin että kun tänne leffoista kirjoittelen, ja varmaan sama koskee kirjoja, niin en varmaankaan tule mitään kovin arvottavaa tai merkityksellistä sanomaan. Varmaan pysyn lähinnä ulkoelokuvallisissa ja -kirjallisissa asioissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti