keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sistersin veljekset

Patrick deWitt: Sistersin veljekset (The Sisters Brothers) 
Siltala 2012. Suom. Tero Valkonen



Lähdin lukemaan Sistersin veljeksiä mitä myötämielisimmin. Kirjan kansi on aivan täydellinen, sen alkuperäinen nimi on mahtava, kirja alkaa loistavasti. Jo ensimmäisessä osassa, nimeltä Hevospulma, on kohta, joka teki minut onnelliseksi lukijaksi. Siinä kirjan kertoja kertoo uudesta hevosestaan Tubista.

"Minun oli usein pakko ruoskia sitä, mikä oli joidenkin miesten mielestä yhdentekevää tai jopa nautittavaa puuhaa, mutta minä en siitä pidä, ja ruoskimisen jälkeen Tub piti minua julmana ja ajatteli itsekseen: murhetta, murhetta on tämä elämä."

Viime päivinä olen usein itsekin ajatellut esim. pöytää puurosta pyyhkiessäni, että murhetta, murhetta on tämä elämä, vaikka eihän se oikeasti ole, mutta se on vain niin hyvin sanottu ja kuulostaa mielestäni sopivan dramaattiselta kotiäidin elämään.

No jaa, asiaan. Sistersin veljekset kertoo yllättäen Sistersin veljeksistä. Eletään kultakuumeen aikaa. Eli ja Charlie ovat tappajia, jotka heidän työnantajansa kommodori on lähettänyt Kaliforniaan tappamaan miehen nimeltä Hermann Kermit Warm. Kertojana on lihavahko Eli, joka on vakavamielinen ja tunteellinen mies. Charlie sen sijaan nauttii väkivallasta. Matka Oregonista Kaliforniaan on täynnä kohtaamisia hämmentävien tyyppien kanssa. Eli on hyvin sympaattinen hahmo, hän kaipaa rakkautta, yrittää laihduttaa, innostuu hammashygieniasta ja haaveilee perustavansa oman kaupan. Hän nyt vain tappaa työkseen, jotenkinhan sitä on ihmisen elettävä.

Parasta kirjassa mielestäni on kuitenkin Elin hevonen Tub, jonka kohtalo on äärimmäisen surullinen. Tubin elämä todella on murhetta. En ole mikään hevosihminen, mutta Tub oli mitä sydäntäsärkevin hahmo.

Hieman tarina lässähtää ihan viime metreillä, mutta kaikenkaikkiaan aivan ihana kirja, jos nyt näin voi sanoa verisestä westernistä. Ja voihan sitä. Aivan ihana kirja.

1 kommentti: