keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sistersin veljekset

Patrick deWitt: Sistersin veljekset (The Sisters Brothers) 
Siltala 2012. Suom. Tero Valkonen



Lähdin lukemaan Sistersin veljeksiä mitä myötämielisimmin. Kirjan kansi on aivan täydellinen, sen alkuperäinen nimi on mahtava, kirja alkaa loistavasti. Jo ensimmäisessä osassa, nimeltä Hevospulma, on kohta, joka teki minut onnelliseksi lukijaksi. Siinä kirjan kertoja kertoo uudesta hevosestaan Tubista.

"Minun oli usein pakko ruoskia sitä, mikä oli joidenkin miesten mielestä yhdentekevää tai jopa nautittavaa puuhaa, mutta minä en siitä pidä, ja ruoskimisen jälkeen Tub piti minua julmana ja ajatteli itsekseen: murhetta, murhetta on tämä elämä."

Viime päivinä olen usein itsekin ajatellut esim. pöytää puurosta pyyhkiessäni, että murhetta, murhetta on tämä elämä, vaikka eihän se oikeasti ole, mutta se on vain niin hyvin sanottu ja kuulostaa mielestäni sopivan dramaattiselta kotiäidin elämään.

No jaa, asiaan. Sistersin veljekset kertoo yllättäen Sistersin veljeksistä. Eletään kultakuumeen aikaa. Eli ja Charlie ovat tappajia, jotka heidän työnantajansa kommodori on lähettänyt Kaliforniaan tappamaan miehen nimeltä Hermann Kermit Warm. Kertojana on lihavahko Eli, joka on vakavamielinen ja tunteellinen mies. Charlie sen sijaan nauttii väkivallasta. Matka Oregonista Kaliforniaan on täynnä kohtaamisia hämmentävien tyyppien kanssa. Eli on hyvin sympaattinen hahmo, hän kaipaa rakkautta, yrittää laihduttaa, innostuu hammashygieniasta ja haaveilee perustavansa oman kaupan. Hän nyt vain tappaa työkseen, jotenkinhan sitä on ihmisen elettävä.

Parasta kirjassa mielestäni on kuitenkin Elin hevonen Tub, jonka kohtalo on äärimmäisen surullinen. Tubin elämä todella on murhetta. En ole mikään hevosihminen, mutta Tub oli mitä sydäntäsärkevin hahmo.

Hieman tarina lässähtää ihan viime metreillä, mutta kaikenkaikkiaan aivan ihana kirja, jos nyt näin voi sanoa verisestä westernistä. Ja voihan sitä. Aivan ihana kirja.

Lukemisesta

Minä rakastan lukemista. Äitiydessä hankalinta on ollut, etten voinut aluksi juurikaan lukea. Kaipaan ihan kamalasti hitaita aamuja, jolloin otan valtavan kupin maitokahvia, kaksi juustovoileipää, hyvän kirjan ja kömmin takaisin peiton alle niin pitkäksi aikaa, että selkä on saatu kipeäksi kaikissa lukuasennoissa.

Nyttemmin olen vaatinut vähintään yhden aamun viikossa, jolloin saan juoda kahvit sängyssä. Enää se ei ole niin rentouttavaa, kun kuuntelen koko ajan toisella korvalla mitä jälkikasvuni puuhaa, mutta lukuaikaa se on kumminkin. Ja muutenkin olen oppinut taas lukemaan, iltaisin ja lapsen päikkäreiden aikana. Se on ihanaa. Edelleenkään en saa lukea läheskään niin paljon kuin haluaisin, mutta toisaalta, minusta ihmisen pitäisikin saada lukea aina silloin kun ei ole leffassa, joten on oletettavaa, ettei lukuhaluni tule ihan lähivuosina täytetyksi.

Tykkään lukea suomeksi ja viihtyäkseni. Luen todella pitkin hampain mitään käytännöllistä. Tällä hetkellä on kesken mieheni vaatimuksesta lapsenkasvatusopas Unconditional Parenting, joka on eittämättä hyvä ja hyödyllinen ja tulee tarpeeseen, mutta siinä on liikaa vieraskielisyyttä ja liian vähän lohikäärmeitä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sisältö ei vastaa odotuksia

Haluaisin kirjoittaa tänne lukemistani kirjoista, mutta en ole ehtinyt lukea. Enkä ole ehtinyt myöskään katsoa elokuvia, joista myös haluaisin kirjoittaa.

Sen sijaan olen luuhannut ympäri kaupunkia yrittäen etsiä värikkäitä jarrupohjaisia sukkahousuja jälkikasvulleni, mutta näemmä sellaisia ei valmisteta enää tässä maailmassa, vain valkoisia, ja värikkäitä, joissa ei ole jarruja. Ilmeisesti on hauskaa katsoa kun lapsi liukastelee värikkäissä sukkahousuissaan. Nyt kun asiaa ajattelen, niin näinhän se varmaan onkin. 

Olen myös kuluttanut huomattavan paljon aikaa nyppien valkoista nöyhtää koneellisesta pyykkiä, kun joku, emme tiedä kuka, oli sujauttanut nenäliinan pyykkikoriin. "Kohtuuton vaiva noin pienestä virheestä", totesi puoliso.

Ehkä ensi kerralla keksin jotain vähemmän arkipäiväistä asiaa. Toivottavasti. En yhtään haluaisi tämän olevan sellainen blogi, jossa käsitellään pääasiassa pyykinpesua ja sukkahousuja.

perjantai 24. elokuuta 2012

Alku

Olen tuumiskellut, että tämä blogi tulisi käsittelemään seuraavia aiheita:

- kirjat, koska rakastan niitä enemmän kuin mitään, paitsi tietysti lastani. Ja puolisoani. Ja muutamia muita ihmisiä.

- elokuvat

- asioiden päivittely ja kauhistelu

- perhe-elämä, lapseni, lokakuussa vuoden (tosin en tiedä mikä aikahyppy tässä on käynyt, koska juurihan hän syntyi), puolisoni, tuo universumin komein, viisain, hauskin, kiltein ja edellämainituista syistä ärsyttävin hahmo, ja kotimme, pieni itähelsinkiläinen yhdistelmä mummolaa ja kirjastoa.

- ruoka, puolisoni mielestä on käsittämätöntä miten joku voi koko ajan ajatella ruokaa ja aina syödessään pohtia mitä syötäisiin seuraavaksi

- kirjoittaminen

Todennäköisesti tästä tulee omituinen kokoelma vuorottaisia kirjoituksia nenän- ja navankaivelusta. Mutta sittenpähän nähdään.